Historian kaikuja -avajaiskonsertti
Luosto soi! -festivaali on perinteisesti alkanut konsertilla, joka tarkastelee vuoden teemaa metatasolla. Niinpä avajaiskonsertti perustuu historian kaikuihin.
Konsertissa kuullaan neljä teosta, jotka sisältävät lainauksia edesmenneiltä säveltäjiltä tai ovat kunnianosoituksia heille. Teokset ovat jälleen meidän ajassamme: musiikki toistuu ja kaikuu vuosisata toisensa jälkeen.
Konsertin avaava Caroline Shaw (s. 1982) on amerikkalainen säveltäjä, viulisti ja laulaja. Vuonna 2013 Shaw’sta tuli historian nuorin musiikin Pulitzer-voittaja, kun hänen sävellyksensä Partita for 8 Voices sai halutun palkinnon. Hän on Amerikan johtavien nykymusiikkiyhtyeiden viulisti- ja laulajajäsen ja on myös tehnyt yhteistyötä esimerkiksi räppäri Kanye Westin kanssa.
Blueprint-kvartetto sai alkunsa harmonisena analyysina Beethovenin kvartetosta nro 6, opus 18. Tästä sointuanalyysista tulee teoksen pohjapiirros eli ”blueprint”. Teosnimi on monikielinen sanaleikki, sillä tämän lisäksi nimi juontuu siitä, että teoksen tilasi Aizuri-kvartetti. Kvartetin nimi viittaa japanilaiseen sinisellä musteella tehtävään Aizuri-e-leimataiteeseen eli kirjaimellisesti ”blue printiin”.
Shaw näki Aizuri-e-metodissa yhtäläisyyksiä tämän teoksen syntymiseen, sillä 1800-luvulla Aizuri-e-leimoissa käytettiin Saksassa kehitettyä sävyä. Samalla tavalla kuin saksalainen muste lähti Japaniin ja siitä syntyi uutta taidetta, Shaw koki, että Beethovenin kvartetto oli matkustanut Saksasta Amerikkaan ja toiminut uuden taiteen pohjana. Näin Shaw’n teos sisältää vuoropuhelua sekä 2000- ja 1800-lukujen että eri mantereiden välillä.
Ranskan baskialueelta kotoisin oleva Maurice Ravel (1875-1937) kävi vuosisatojen välistä vuoropuhelua lähes sata vuotta aikaisemmin. Häntä on Claude Debussyn ohella pidetty impressionistisen kauden suunnannäyttäjänä.
Vuonna 1914 Ravel halusi lähteä puolustamaan maataan ensimmäisessä maailmansodassa. Se ei kuitenkaan aluksi onnistunut hänen ikänsä ja pienen sydänongelman vuoksi. Sinnikkäiden yritysten jälkeen hänet hyväksyttiin tykistöön autonkuljettajaksi, ja Ravel viettikin sotavuodet armeijan palveluksessa.
Sävellystyö kuitenkin jatkui, ja hänen kynästään syntyi Le Tombeau de Couperin eli Couperinin hauta. Teos jäljittelee barokkisäveltäjä François Couperinin käyttämiä tanssimuotoja, ja teoksen jokaisen osan nimi on otettu perinteisestä barokkitanssisarjasta. Kappaleen jokainen osa on omistettu Ravelin eri ystäville, jotka menehtyivät sodan aikana.
Ravel kirjoitti alkuperäisen sarjan pianolle mutta sovitti sen myöhemmin orkesterille. Konsertissa tehdään tämän teoksen kohdalla vielä yksi vuosisataloikka, kun Ravelin teos esitetään kanadalaisen säveltäjä Jocelyn Morlockin (1969-2023) sovituksena harpputriolle.
Jörg Widmannin (s. 1973) sooloklarinettiteos Fantasie palauttaa meidät nykypäivään. Saksalainen Widmann on aikamme johtavia säveltäjiä ja klarinetisteja, ja hän työskentelee myös kapellimestarina. Vuonna 2023 Widmannoli maailman kolmanneksi esitetyin elävä säveltäjä John Williamsin ja Arvo Pärtin jälkeen.
Fantasie on Widmannin varhaisimpia teoksia. Hän oli vasta 20-vuotias säveltäessään sen. Teoksen vahvana inspiraationa oli sooloklarinettiteoksia Stravinskylta ja Boulezilta, ja kappaleen alussa kuullaan myös lainaus Stravinskyn Kevätuhrista. Teos sisältää myös tanssi-, jazz- ja klezmer-elementtejä italialaisen Commedia dell’Arte Harlequin -hengessä.
Konsertin päättää yksi jousisoittajien keskuudessa tunnetuimmista teoksista, jossa säveltäjä kommentoi toisen säveltäjän teosta. Johan Halvorsen (1864-1935) oli norjalainen viulisti, kapellimestari ja säveltäjä. Nuoruusvuosinaan hän matkusteli ympäri Eurooppaa viulistina ja opettajana ja vietti vuodet 1889-1892 Helsingissä. Suomessa hän innostui säveltämisestä ja siirtyi myöhemmin Berliiniin opiskelemaan kontrapunktia.
Vaikka Halvorsen sävelsi peräti 30 näyttämöteosta ja useita orkesterikappaleita, hänet tunnetaan tänä päivänä parhaiten teoksestaan Passacaglia. Se perustuu samannimiseen osaan Georg Friedrich Händelin (1685-1759) cembalosarjasta. Halvorsen on hyödyntänyt Händelin variaatioita ja laajentanut niitä virtuoottisilla tekniikoilla. Näin teoksessa kuullaan 1900-luvun ja 1600-luvun vuoropuhelua. Kun mukaan lisää nykypäivän tulkinnan, ketju jatkuu.
Kansanilo
Kansanmusiikista löytyvät kansojen ilot, ylpeydenaiheet ja surut: se on elävä arkisto tapoja ja historiaa. Konsertti koostuu neljästä klassisen musiikin teoksesta, jotka lainaavat aiheita eri kansojen musiikista ja yhdistävät niitä klassisen musiikin perinteeseen – tapa on yhtä vanha kuin klassinen musiikki.
Konsertin avaa Norjan kansallissäveltäjä Edvard Griegin (1843-1907) Improvisata over to norske folkeviser. Grieg oli kansallisromanttinen säveltäjä, joka vaikutti vahvasti norjalaisen musiikin tuleviin tyylisuuntiin. Hän oli myös merkittävä pedagogi ja yksi Norjan musiikkiakatemian perustajista.
Teos, suomeksi Improvisaatio kahdesta norjalaisesta kansanlaulusta on yksi monista Griegin norjalaisiin kansanlauluihin perustuvista sävellyksistä. Teemat nousevat säveltäjä Ludvig Mathias Lindemanin kokoelmasta Vanhempia ja uudempia norjalaisia vuoristolauluja. Grieg on rakentanut niistä ihanat lyhyet virtuoottiset pianoteokset.
Italialainen pianisti, säveltäjä ja kapellimestari Ferruccio Busoni (1866-1924) vietti vain kolme vuotta Helsingissä, mutta ne olivat erittäin tärkeät vuodet suomalaiselle musiikille. Busoni tuli vuonna 1898 Martin Wegeliuksen kutsusta opettamaan Helsingin Musiikkiopistoon eli nykyiseen Sibelius-Akatemiaan.
Kolmen vuoden aikana Busoni esiintyi usein, opetti monia ja tutustui muun muassa Jean Sibeliukseen. Busonista tulikin Sibeliuksen musiikin tärkeä puolestapuhuja ympäri maailmaa.
Suomessa Busoni tutustui Gerda Sjöstrandiin, veistäjä Carl Eneas Sjöstrandin tyttäreen ja kosi tytärtä jo ensimmäisen tapaamisviikon aikana. Hän sävelsi Gerdalle teoksen Kultaselle, jonka kymmenen muunnelmaa sellolle ja pianolle pohjaavat suomalaiseen kansanlauluun. Pari meni vuotta myöhemmin Moskovassa naimisiin ja pysyi yhdessä Busonin kuolemaan asti.
Vain muutamaa vuotta myöhemmin toisella puolella maapalloa säveltäjä Florence Price (1887-1953) rikkoi jo nuorena naisena rajoja. Pianisti ja säveltäjä, afrikkalaisamerikkalainen Price pääsi opiskelemaan arvostettuun New England Konservatorioon väittämällä, että hän oli meksikolainen. Hänestä tuli vuonna 1933 ensimmäinen musta nainen, jonka musiikkia suuri amerikkalainen ammattiorkesteri esitti.
Elämänsä loppuvuosina Price sävelsi kaksi kansanmusiikkiin perustuvaa jousikvartettoa. Illan konsertissa kuultava teos syntyi nimellä Negro Folksongs in Counterpoint. Myöhemmin Price nimesi teoksen uudelleen, kun hän lisäsi alkuperäiseen kolmeen osaan kaksi yleisemmin tunnettua amerikkalaista kansanlaulua, ja teos sai nimekseen Five Folksongs in Counterpoint.
Teos sopii konsertin teemaan hyvin. Kyseessä ei ole pelkästään yksinkertainen sovitus kansanlauluista, kuten Amerikassa oli siihen aikaan tapana. Nyt esitettävät kansanlaulujen versioinnit ovat sivistyneitä ja teoreettisesti monimutkaisia tulkintoja, jotka yhdistävät taitavasti länsimaisen klassisen musiikin perinteet ja amerikkalaisen kansanmusiikin.
Väliajan jälkeen kuullaan Antonín Dvořákin Pianotrio nro 4 ”Dumky”. Dvořák (1841-1904) oli tšekkiläinen säveltäjä, ja maan tärkeimpiä kansallisia säveltäjiä. Nuorena hän toimi alttoviulistina, kunnes vuonna 1872 nousi kansainväliseen tietoisuuteen säveltäjänä saatuaan suojelijakseen Johannes Brahmsin.
Dumky-nimi on monikko ukrainankielisestä sanasta dumka eli pieni balladi tai kansalliseepos. 1800-luvulla se viittasi musiikilliseen muotoon, jossa mietiskelevän ja itsetutkiskelevan teoksen sisällä kuului iloisia välikkeitä. Aiempina vuosina Luosto soi! -festivaalilla vierailleet saattavat muistaa ensimmäisen festivaalin päättyneen samaisen säveltäjän Dumka-pianokvintettoon.
Missään muualla Dvořák ei käyttänyt dumka-muotoa yhtä paljon kuin nyt esitettävässä teoksessa. Jokainen kappaleen kuudesta osasta on dumka. Kolme ensimmäistä dumkaa esitetään kuitenkin ilman taukoa, ja näin Dvořák saa kuudesta dumkasta perinteisen neliosaisen muodon ja vahvistaa samalla kansanperinteen ja klassisen kulttuurin symbioosin.
Luostoi soi! -festivaali 2024 >>>