Kodin pihalle kuusi
Sodankylän vanha kirkko on seissyt Kitisen vieressä kylän keskustassa yli 300 vuotta ja nähnyt monen perheen ja sukupolven käyvän sisään ja kävelevän ohi. Samanlaisia maamerkkejä löytyy ympäriltämme: hiljaisia vartijoita vartioimassa ajan kulkua.
Samanlainen historian kiintopiste on Johann Sebastian Bachin (1685-1750) musiikki. Bach on todennäköisesti musiikin historian tärkein säveltäjä. Hänen tuotantonsa on valtava. Se sisältää teoksia hänen aikakautensa suurimmista kokoonpanoista soolosoittimiin. Bachin käsitteet kontrapunktista ja fuugamuodosta olivat niin esimerkillisiä, että ne ovat säilyneet musiikin opetuksessa tähän päivään asti.
Goldberg-muunnelmat on Bachin vuonna 1741 säveltämä klaveeriteos, joka on saanut nimensä Bachin tunnetun cembalo-oppilaan Johann Gottlieb Goldbergin mukaan.
Teoksen alku ja loppu rakentuvat Bachin aiemmin säveltämästä aariasta. Siitä muodostuu teoksen pääteema, jota seuraa kolmekymmentä siihen perustuvaa muunnelmaa. Perinteisesti barokin aikakaudella muunnelma ei viitannut suoraan melodian muokkaamiseen vaan teemaa tukevan harmonian kertaamiseen. Goldberg-muunnelmat seuraavat tätä perinnettä.
Kokonaisuus jaksottuu siten, että joka kolmas muunnelma on kaanon eli sävellysmuoto, jossa samaa teemaa soitetaan eri aikaan. Tästä säännöstä poikkeaa viimeinen muunnelma, joka onkin quodlibet eli teos, joka sisältää kontrapunktissa suosittuja lauluja ja kansanmelodioita.
Nyt esitettävä versio on viulisti Dmitri Sitkovetskin (s. 1954) sovitus jousitriolle.
Kuin konserttimme nimeä kantava kuusi, Bachin Goldberg-muunnelmat – kuuluisan säveltäjän kuuluisimpia teoksia – on klassisen musiikin maailmassa vastaava vanha vartija. Vasta nyt, 283 vuotta sen julkaisun jälkeen teos kuullaan ensimmäistä kertaa sitä vanhemmassa hirsikirkossa.
Ilon ja surun puutarha
Neuvostoliitto ei koskaan erityisemmin arvostanut Sofia Gubaidulinaa (s. 1931). Länsimaista musiikkia tutkivan, vahvasti uskovaisen modernistisen naissäveltäjän tilanne paheni entisestään vuonna 1979, kun Neuvostoliiton säveltäjäliitto laittoi hänet mustalle listalle. Siitä huolimatta tai mahdollisesti juuri sen vuoksi hän sävelsi vuonna 1980 kuuluisan harpputrionsa Ilon ja surun puutarha.
Tässä konsertissa rakennamme Porttikosken upean maiseman keskelle Gubaidulinan unelmoiman puutarhan kunnianosoituksena kaikille, joiden ääntä on kautta historian yritetty hiljentää.
Aluksi kuullaan armenialaisamerikkalaisen säveltäjä Alan Hovhanessin (1911-2000) duetto. Viime vuosituhannen lopun tuotteliaampiin säveltäjiin kuuluneen Hovhanessintuotanto käsittää lähes 500 teosta, mukaan lukien 67 sinfoniaa. Hän oli myös innokas maailmanmusiikin tutkija ja teki useita matkoja Aasiaan tutkimaan paikallista kansanmusiikkia.
The Garden of Adonis on säveltäjän myöhäisempää tuotantoa, ja se perustuu runoilija Edmund Spenserin (1552-1599) eepokseen The Faerie Queen. Hovhaness sanoi, että hän kuvitteli teoksen puutarhaa uudelleensyntymisen puistona eli paikkana, missä sielut ilmestyvät kukkina.
Rovaniemeläislähtöinen Outi Tarkiainen (s. 1985) on tällä hetkellä kovassa nosteessa olevia säveltäjiä. Hänen musiikkiaan on viime vuosina kuultu eri puolella maailmaa – myös Luosto soi! -festivaalin pääkonsertissa vuonna 2022.
Vaikka Tarkiaisen tuotanto on viime vuosina ollut orkesteri- ja kamarimusiikkipainotteista, konsertissa kuullaan hänen varhaistuotantoonsa kuuluva surua kuvaava sooloviululle sävelletty Kunnes kivi halkeaa. Tarkiainen kuvailee vuonna 2008 sävellettyä kappaletta modernina itkuvirtenä. Teos on musiikillinen muotokuva Sirkka Turkan runosta Kipu ei kasva mitään, jossa runon minä vaikertaa ikäväänsä edesmenneelle äidilleen.
Tarkiaisen viuluteosta seuraa toinen sooloteos, kansallissäveltäjä Jean Sibeliuksen (1865-1857)Puusarja. Sibelius on sekäSuomessa että kansainvälisesti tärkeä ja laajasti tunnettu myöhäisromantiikan mestari. Hänen roolinsa Suomen identiteetin muodostumisessa ja kansainvälisen huomion herättämisessä on legendaarinen.
Puusarja on viisiosainen miniatyyrisarja soolopianolle, missä säveltäjä kuvaa viittä puuta. Viimeinen osa, Kuusi on yksi Sibeliuksen esitetyimmistä teoksista.
Lopuksi kuullaan konsertille nimensä antanut Ilon ja surun puutarha. Teos sai vahvoja vaikutteita kahdesta lähteestä, joita olivat venäläisen Iv Oganovin kirjoittama biografia Sayat-Nova itäisestä tarinankertojasta ja laulajasta ja saksalaisen Francisco Tanzerin runot. Gubaidulina sanoo, että tämän symbioosin tuloksena teoksessa on aina läsnä itäinen väri ja länsimainen tietoisuus. Oganovin sanoista löytyivät puutarhan kukat ja Tanzerin runoista maailma ja sen kaikkeus, mihin tämäkin puutarha kuuluu.
Gubaidulina on jättänyt teoksen lopputahteihin soittajille mahdollisuuden lausua kaksi säkeistöä Tanzerin runoa. Hän muistuttaa, että keskellä kipua ja iloa olemme vain osa ikuisuutta. Ja että huomenna on uusi päivä.
Viattomat
Iltakonsertti on voimakas musiikillinen meditaatio sodan kauhuista ja viattomista lapsista, jotka niin usein joutuvat sodan uhreiksi. Näiden ”pyhien viattomien” historia on pitkä ja väkivaltainen, ja tässä konsertissa yhdistetään tämän päivän ja menneisyyden konfliktit laulujen ja runojen avulla.
Hautajaisvirsien rinnalla on kehtolauluja. Schubertin ja Wolfin kaltaisten Lied-mestareiden laulut kohtaavat natsien keskitysleirien kauhujen keskellä kirjoitettua musiikkia ja Gazan lapsille omistettuja runoja.
Sanojen ja musiikin avulla konsertti pyrkii luomaan mietiskelyn, ymmärryksen ja rauhan ilmapiirin sekä yhteisen vuoropuhelun taiteilijoiden ja yleisön välille.
Esiintyjät esittelevät teoksia ja niiden sisältöä yleisölle laulun ja lausunnan ohessa.
Luostoi soi! -festivaali 2024 >>>