Kuva Elisar Riddelin
Sellisti Saara Särkimäki on ollut mukana Luosto soi! -festivaalilla aivan alusta asti. Tänä kesänä hän palaa tuttuun tunturimaisemaan jo viidettä kertaa, ja kokemus on joka kerta ainutlaatuinen.
”Ensimmäinen kerta jäi vahvasti mieleen, koska silloin oli korona-aika ja festivaali oli pienempi ja kotikutoisempi. Mutta jo silloin tunnelma oli aivan erityinen. Vuosien mittaan Luostosta on muodostunut eräänlainen tukikohta, tuttu ja rakas paikka”, Särkimäki kuvailee.
Luosto soi! erottuu hänen mukaansa muista festivaaleista erityisesti yhteisöllisyydellään. Muusikot, vapaaehtoiset ja yleisö muodostavat tapahtuman ympärille lämpimän ja avoimen yhteisön, johon on helppo solahtaa.
”Kaikki tulevat heti tutustumaan ja juttelemaan, eikä ole sellaista isojen festivaalien massakoneistoa, missä kaikilla on esimerkiksi todella selkeä työnjako. Täällä kaikki tekevät kaikkea ja auttavat toisiaan.”
Jotain uutta joka kesä
Särkimäen mukaan Luosto soi! on muusikollekin virkistävä kokemus. Tuttujen kasvojen lisäksi jokainen kesä tuo mukanaan uusia musiikillisia kohtaamisia. Tänä vuonna hän pääsee ensimmäistä kertaa esiintymään yhdessä esimerkiksi pianisti Martin Malmgrenin ja huilisti Livia Schweitzerin kanssa.
”On tosi siistiä, kun vanhojen tuttujen lisäksi pääsee soittamaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole aiemmin päätynyt samaan kokoonpanoon, vaikka on oltu samoilla festareilla.”
Myös festivaalin ohjelmisto ilahduttaa monipuolisuudellaan: perinteisiä klassikoita, uutta musiikkia ja rohkeita kokeiluja. Särkimäen mukaan kokonaisuus tarjoaa jokaiselle konserttivieraalle jotakin, myös ensikertalaiselle.
”Tämä on matalan kynnyksen festivaali. Täällä ei ole pönötystä tai tiukkaa etikettiä, vaan konserttia voi tulla kuuntelemaan vaikka villapaidassa”, hän nauraa.
Luonto tulee lähelle
Luonnolla ja paikallisella kulttuurilla on festivaalilla erityinen rooli. Särkimäki on soittanut muun muassa Sodankylän vanhassa puukirkossa, Pyhä-Luoston kansallispuistossa tunturin rinteessä ja Jaakkolan porotilan kodassa.
Musiikki sulautuu maisemaan, ja kokemus jättää kuulijaan pysyvän muistijäljen.
”Luoston henki on jotain, mitä on vaikea selittää. Sen tuntee, kun saapuu paikalle. Täällä on syntynyt jotain ainutlaatuista, sellaista, mitä tekee mieli tulla kokemaan yhä uudelleen. Ei ihme, että meistä moni palaa vuosi toisensa jälkeen.”